Kala ja ihanan Kurtin perhe-elämä

Lähdin kirjastoon kalastelemaan hyvää luettavaa. Kirjastokäyntini olikin hyödyllinen, koska lainasin Erlend Loen Kalan. Norjalainen Loe on kirjoittanut aikuisillekin, mutta hänen lastenromaanisarjansa trukkikuski Kurtista oli nyt halujeni kohde. Ymmärsin nimittäin kirjastossa palauttaessani perheenjäsenen puolesta erästä toista Kurt-sarjan kirjaa, etten ole lukenut sarjan aloitusteosta Kala. Varauksen tehtyäni pitelin kirjaa käsissäni jo seuraavana päivänä. Siunattuja ovat hyvin toimivat kirjastot!

Kala esittelee trukinajoon intohimoisesti suhtautuvan Kurtin, joka on luonteeltaan aika kiivasluontoinen, mutta läheisiään ja ihmisiä ylipäätään rakastava. Kalju ja viiksekäs Kurt on naimisissa Anne-Lisen kanssa, joka on arkkitehti. Heillä on kolme lasta, jotka kaikki ovat melkoisia persoonia. Yhtä tärkeä kuin perhe Kurtille on työpaikka. Loe kuvaa lämmöllä ja huumorilla työpaikan ihmisiä ja heidän kanssakäymistään. Kahvitauolla Kurt puhuu pajunköyttä työkavereidensa kanssa, polttaa tupakkaa ja juo kahvia tai maitoa.

Oikea konkreettinen kala, jonka Kurt saa haltunsa, on mysteeri ja valtava ruokavarasto, jonka avulla koko Kurtin viisihenkinen perhe saa kokea seikkailun yhdessä. Kalasta riittää paljon puhuttavaa, annettavaa ja jaettavaa. Perheenjäsenet kokevat hurjia ja absurdeja vaiheita yhdessä matkallaan ja muodonmuutoksiakin on luvassa!

Kaikki Kurt-kirjat ovat varsinaisia hyvän tuulen kirjoja, joita lukiessa voi hohottaa niin alakouluikäinen kuin aikuinen lukijakin. Kirjat ovat ainakin meillä Siilinjärvellä lukudiplomikirjoina neljäsluokkalaisille. Kirjat ovat todella helppo- ja nopealukuisia. Lukuhupia lisäävät Kim Hiorthøyn kuvat, jotka ovat yksinkertaisia ja hauskoja. Sarjan muita teoksia ovat Kurtin käytöshäiriö, Kurt on tärkeä, Kurtilla keittää ja Kurt kuriirina. Itselläni on vielä lukematta tuo viimeisin, Kurt kuriirina.

Teoksessa puhutaan monista asioista ilahduttavan suoraan. Esimerkiksi työntekoa päähenkilö perustelee näin:

Sitten Kurt selittää, että on trukinkuljettaja ja menee töihin joka päivä, koska hänen pitää hankkia rahaa, niin että perhe saa ruokaa ja vaatteita ja muuta sellaista mitä tarvitsee. Ja Anne-Lise on arkkitehti ja piirtää taloja joka päivä ihan samasta syystä. Hänen pitää hankkia rahaa, jotta he voivat ostaa ruokaa.

Kun Kurt nimittelee poikaansa Budia, hän osaa pyytää anteeksi ja kertoa omasta kiintymyksestään. Bud on perheen kuopus.

He lohduttavat häntä, ja Kurt pyytää anteeksi, kun nimitteli Budia lurtiksi. Hän peruu sen. Ei, Bud, et sinä ole mikään lurtti. Minä vaan sanoin niin, kun suutuin, selittää Kurt. Mikä minä sitten olen? kysyy Bud.
Sinä olet hieno pieni poika, Kurt sanoo. Sinä olet isin poika.
Silloin Bud ilostuu taas, ja kun hän saa Limsa-Kurtilta limsan, kaikki on taas hyvin, jopa melkein paremmi kuin ennen.

Tässä kirjasarjassa onnistutaan kuvaamaan miehen elämä sekä työ- että perhe-elämän osalta hyvin mukavana ja onnentäyteisenä. Kurt herää aamuisin, lähtee mielellään töihin, saa kannustusta ja ihailua työssään ja tulee iloisena kotiin viettämään aikaa perheensä kanssa. Hänellä on suloinen ja viisas vaimo, jonka kanssa hän haluaa olla. Kurt on niin ihana päähenkilö! Haluan lisää tätä elämän onnea lastenromaaneihin ja myös oikeaan elämään.