Seuraneiti ja jälkiväristykset

Kaari Utrion Seuraneiti on luettu. Suosikkikirjailijan uusi teos on aina riemun paikka ja aion jättääkin tämän ihanuuden yöpäydälleni odottamaan jotain synkkää iltaa syksymmällä, jolloin aloitan kirjan uudelleen. Ilahduin törmätessäni netissä Booksyn bloggaukseen Seuraneidistä, koska omat tunnelmani kyseisen kirjailijan ja itse teoksen suhteen ovat hyvin samanlaiset. On ihanaa olla jonkun kirjailijan tuotannosta erityisen innostunut ja hurmioitunut. Minulla on ollut muitakin kirjallisia ihastuksia, osa on laimentunut (John Irving) ja osassa kirjailijan kuolema on lopettanut uusien kirjojen odottelun (Kurt Vonnegut). Mutta ehkä ei nyt kirjailijoiden kuolemista sen enempää.

Luen Utrion kirjoja aina uudelleen ja olenkin niitä hyllyyni hankkinut mahdollisuuksien mukaan. Päivitin listaani minulta puuttuvista Utrion kirjoista ja kiertelin nettiantikvariaatteja (Antikka ja Antikvariaatti) eräänä iltana. Kiertely tuottikin tulosta ja kohtsillään postin kautta saan hyllyyni neljä uusvanhaa kirjaa Utriolta (Neidontanssi, Saippuaprinsessa, Pirkkalan pyhät pihlajat ja Rakas Henrietta). Kaikille teille, jotka ette ole vielä nettiantikvariaatteihin tutustuneet, suosittelen. Olen tilannut netistä jos sun vaikka mitä antikvariaattikirjaa ja kaikki on sujunut vallan loistavasti. Helppoa ja hämmästyttävän halpaa! Joitakin Utrion kirjoja ei tunnu löytyvän mistään (esim. Pormestarin tytär), mutta pitänee jatkaa etsintöjä.

Seuraneiti oli hyvin viihdyttävä. Utriolla oli tässä kirjassa hyvin tasapainossa ajasta ja paikoista kertominen suhteessa henkilöihin ja juoneen. Joskus jossain Utrion paksuimmissa kirjoissa historiallisessa ajan kuvailuun, paikkoihin, pukuihin ja kaikkeen ympäröivään käytetään niin paljon huomiota, että minua lukijana hirvittää, vaikka niitäkin kirjoja rakastankin. Seuraneidin henkilöt, ihana Sieglinda ja muut, kuvattiin tarkasti ja kiinnostavasti.

Seuraneiti, kaikista ihastelevista ennakkoajatuksistani huolimatta, onnistui yllättämään minut kahdella tavalla. Seuraneiti oli yksi hauskimmista Utrion kirjoista ja se oli hienoa. En lue Utrion kirjoja juuri hauskuuden vuoksi, mutta minulla ei ole mitään hauskuutta vastaan. Joten kiitos siitä! Toinen erityinen ilon aihe tässä kirjassa olivat vauhdikkaat kohtaukset, joita kirjassa oli useita. Juuri tarkkuuden, seikkaperäisyyden ja kuvailevuuden vuoksi joskus hyvin verkkaisesti etenevien Utrion kirjojen joukossa Seuraneidissä oli sellaista rämäkkyyttä monissa kohtauksissa, että minun piti peruuttaa lukiessani ja uudelleen lukea vauhdikkaita kohtauksia nauttien niiden rytmistä ja vauhdista. Rakastan vauhtia ja yllätyksiä, kiitos niistä!

Joten jälkiväristyksiä on. Huomaan, että avatessani teoksen nyt sen luettuani, uppoan taas sitä lukemaan. Se ei käy tässä tilanteessa, joten vien kirjan odottamaan pimeää syksyiltaa ja harmaata mielialaa.