Kirjabloggaajien joulukalenteri 2.12.2013

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2.12.2013

Tervetuloa seuraamaan Kirjabloggaajien joulukalenteria 2013!

Eilen avautui ensimmäinen luukku kirjabloggaajien joulukalenterissa blogissa Luettua elämää. Tänään kerron yllätyksellisestä lukukokemuksesta. Ideaa voi soveltaa vaikkapa miettiessään kirjalahjaa intomieliselle lukijalle

Tänä syksynä lukupiirissämme päätimme lukea mysteerikirjan, jossa päätavoitteena oli itse tekstiin keskittyminen. Kokemukseni mukaan ryhtyessään lukemaan kirjaa lukija on jo monella tavalla tietoinen siitä, mitä tuleman pitää. Useimmiten lukija tietää käsissään olevasta kirjasta yhtä sun toista ja olemassa olevat tiedot ja mielipiteet muodostavat jonkinlaisen kuorrutteen lukukokemuksen ympärille. Lukija on kenties kuullut kirjailijasta, jopa lukenutkin jotain häneltä aiemmin. Hän tietää kirjan lajista ja voi sen halutessaan tarkistaa takakannesta. Kirjasta voi olla olemassa olevia arvoita, suositteluja ja varoituksia. Kun kirja on käsissä, voi lukea takakannen tekstin, joka jo kertoo sisällöstä, nimeää ja luonnehtii päähenkilöitä, kuvaa tapahtumien kulkua ja pahimmillaan loppuratkaisua. Sisäliepeissä on moninaisia kuvauksia kirjailijasta ja miltei aina valokuva tekijästä. Kaikki kirjan ulkoasussa: kansikuva, kansien typografia ja väritys luovat mielikuvia siitä, mitä nyt on odotettavissa. Sitten lukija avaa kirjan ja lukee ensimmäiset lauseet.

Olen aina ollut kovin kiinnostunut tuosta edellä kuvatusta kuorrutteesta, joten minun on miltei mahdotonta ilman erillisjärjestelyjä päästä suoraan tekstiin kiinni, ilman ennakkotietoja. Mutta tänä syksynä järjestimme tuon mahdollisuuden, kirjaston väki paketoi lukupiiriläisille ja kaikille halukkaille mysteerikirjan luettavaksi. Kirjasto käytti sanomalehteä, mutta lahjamielessä suosittelen tapettia tai vahvaa paperia kääreeksi. Ideana on paperoida kirja niin, ettei näkyvillä ole kantta eikä mitään muitakaan tunnistetietoja. Mahdollisten muiden tietojen, kuten sisällysluettelon, henkilöluettelon, esipuheen ja loppupuheen suhteen paketoija voi käyttää omaa harkintaansa, mutta suosittelen pysymään lujana ja paketoimaan mahdollisimman paljon.

Mysteerikirja on kaksinkertainen ilo

Mysteerikirjan lukukokemus on häkellyttävä. Kun sain paketoidun mysteerikirjan käsiini, pyörittelin sitä saadakseni tietoa, mutta ulkokuori ei antanut mitään vinkkiä sisällöstä. Kansitekstin kaipuussa luin jopa kääreeksi pyöräytytetyn sanomalehden tekstit! Useita kertoja lukiessani mietin, millainen kirja tämä on, kuka tämän on kirjoittanut ja mikä olisi minun mielestäni tämän kirjan nimi. Kaipasin erityisesti kansikuvaa ja takakantta. Silti oli virkistävää lukea ilman ennakko-odotuksia. Lukupiirissä ensin keskustelimme lukukokemuksistamme niin, että kaikien kirjat olivat vielä kääreessä. Lopuksi purimme kääreet ja kävimme keskustelun niistä ajatuksista, joita kirjan kansien näkeminen sai aikaan. Siinä lokakuissa lukupiirissä vallitsi melkoinen yksimielisyys mysteerikirjojen ihanuudesta ja vapaana lukemisen ilosta. Silloin meidät oli laitettu lukemaan saksalaista nykykirjallisutta, olihan edessä vielä Helsingin kirjamessut, joiden teemamaana oli Saksa. Osa tämän lukiessaan arvasikin.

Tämä kuvassa oleva mysteerikirja on kääritty teitä varten, jotka tulitte avaamaan luukun. Kirja alkaakin sitaatilla, joka on luettavissa kuvatekstissä.

"Sitten puukko osuu. Renki iskee kahdesti saadakseen pitkän terän kamaran läpi ja se uppoaakin vaivattomasti kahvaa myöten kaulan rasvakerrokseen. Karju ei ensin huomaa mitään, se makaa hetken kuin miettisi. Jo vain! Se ymmärtääkin että sitä tapetaan ja kiljuu ja korisee, kunnes ei enää jaksa." - Knut Hamsun

Varsinainen teksti alkaa kertojan pahoittelulla, jossa kerrotaan käsillä oleva tarinan voivan hämmentää, ahdistaa ja häiritä lukijoita. Eikä pelkästään lukijoita, äänessä oleva kertoja pelkää kustantajalle koituvan harmeja, kenties jopa vankilatuomion. Ja sitten tarina jatkuu:

"Jo kynän pitelemisestä saan kauheat krampit. Valoakin minulta puuttuu, on pakko lopettaa pimeän tullen; kirjoitan hyvin, hyvin hitaasti. En puhu teille siitä miten vaikea oli löytää tätä vihkoa, en puhu loasta joka likaa kaiken, sotkee tuskin kuivuneen musteen. Toivon, että kustantaja, jolla on kärsivällisyyttä tulkita tätä sian kirjoitusta, ottaisi huomioon, miten kamalasti joudun ponnistelemaan kirjoittaakseni luettavasti. Jopa asioiden muistaminen on vaikeaa."

Riisuttu lukukokemus kannattaa. Se, miten se toimii uutuuskirjalla, on minulta kokeilematta, koska omat kokemukseni ovat vanhemmista kirjoista. Ehkä uudet kirjat ovat kaikkien tiedossa ja ensimmäisen sivun lauseista arvaa lukevansa juuri Sen kirjailijan uutuutta, mutta tässä mysteerikirjassa on aineksia todelliseksi lukunautinnoksi paljon lukevalle ystävälle. Uskon tämän toimivan parhaiten vanhoilla kirjoilla, joko antikvatiaatista tai omasta hyllystä noukituilla. Mysteerikirjan mukaan kannattaa laittaa ohjeet, jotka auttavat lukijan uudenlaisen lukukokemuksen alkuun. Ohjeet saattaisivat olla tällaiset:

Ohjeet mysteerikirjan lukemiseen:
1) Säilytä yllätys ja pidä kirja käärittynä lukemisesi loppuun asti.
2) Lue kirja maistellen sanoja, ilmaisua ja tarinan kulkua. Mitä ihmettä mahdatkaan lukea?
3) Luettuasi kirjan, avaa kääreet. Millaisen kannen olisit kirjaan suunnitellut? Mikä mielestäsi oli teoksen nimi?
4) Jos pidit ideasta, paketoi uusi mysteeri ja anna se eteenpäin.

Mysteerikirjan idea ei ole omani, olen sen joltain lukemisen ideasivustolta parastanut. Idea on kuitenkin ihastuttava ja helppo toteuttaa. Valitsin mysteerikirjaksi, kuva alla, yhden omista suosikeistani, vaikka en ole kyseisestä kirjasta blogiini kirjoittanutkaan. Mutta ei hätäpäivää, kirjan ovat lukeneet ja lukukokemuksestaan blogganneet ainakin Hanna Kirjainten virrassa, Kirjakettu Unohdettujen kirjojen hautausmaalla, Noora Tea with Anna Karenina ja Katarina Käytännöllisiä kokeiluja kirjojen kanssa. Antakaa lahjaksi uudenlainen lukukokemus mysteerikirjalla.

Huomenna odottaa uusi joulukalenterin luukku. 3.12 on vuorossa blogi Kaikkea kirjasta.

Sikatotta, kirjoittanut Marie Darrieussecq