Vuoden viimeinen

Vuoden viimeinen blogikirjoitus on käsillä. Pitkän lukemattomuuden jälkeen olen saanut nauttia vuoden viimeisinä päivinä lukupäivistä ja -öistä hienojen kirjojen parissa: Teirin Talvisota, Thompsonin Habibi ja tänään päätökseen saatu Howeyn Siilo. Olipahan kolmikko, olipahan lopetus. En ole kuullut vielä yhtään moitteen sanaa Siilosta ja minultakaan sellaisia ei nyt kuule. Luin kirjaa pitkälle yöhön ja jatkoin heti herättyäni aivan koukuttuneena jännittävään tarinaan tulevaisuudesta.

Kesä -13 Tallinna, Lennusadam. Mielessäni aivan kuin Siilo.

Tämä on vuoden 2013 viimeinen blogikirjoitus, järjestyksessään 64. Blogi on lukemiseni sivupolku, luen kaikenlaista blogimerkintöjä enemmän, pakosta ja vapaaehtoisesti. Pakkoni liittyvät opiskeluuni (kirjallisuus) tai lukupiireihin, joissa olen mukana. En kirjoita kaikista lukemistani kirjoista, yleensä lukemisen pakko vähentää haluani kertoa kirjasta tai lukukokemuksestani täällä. En halua olla blogissani kurinalainen tai kunnianhimoinen, sitä riittää elämässä muuten aivan tarpeeksi.

Olen saanut tänä vuonna uusia lukijoita blogilleni, kiitos kaikille lukijoille. Te olette suklaanappeja täytekakkuni koristeina, ja minä rakastan suklaanappeja. Itse luen toisten blogeja kausiluonteisesti, välillä humpsien ja välillä tarkasti. Kirjoitan toisten blogeihin kommentteina vajaan kymmenesosan siitä kaikesta, mitä lukublogit minussa herättävät. Toivottavasti edes joskus minun kirjoitukseni herättävät teissä ajatuksia, ideoita tai pyrkimyksiä.

Lennusadam myös, Doctor Who:n sinistä. Siiloa käsittelevä lukupiiri pitäisi järjestää täällä, jossain ahtaassa laivan ruumassa.

Uuden vuoden lupaus: yritän vihdoin aloittaa oman kirjahyllyn lähilukemiset. Kirjathan minulla on jo valmiiksi valittuina.

Kuvat ovat kesältä, jolloin kävimme Lennusadamissa. Museo on kaikenikäisille seikkailu sisältäen kaikkea mereen liittyvää.