Kuva WSOY:n sivuilta |
Se, että kotiin tuo äänikirjan, ei vielä tarkoita, että sen kuuntelun voi aloittaa. Huomasin monella muullakin perheessämme olevan vastaavia pyrkimyksiä. Hyvää kannatti odottaa. Minä viihdyin hyvin Hobitin parissa. Bilbo Reppuli on hilpeää seuraa niin kotonaan kuin matkallakin.
Bilbo elää rauhallista hobitin elämää, kunnes Gandalf ja sattuma muuttavat elämän kulun. Hobiteissa, heidän olemuksessaan ja elintavoissaan on jotain niin lempeää ja houkuttelevaa, että jo pelkästään siitä kuuleminen on kiintoisaa. Mutta kuten Tolkien Hobitissa kirjoittaa:
"Merkillistä mutta totta on, että äkkiä on kerrottu tarinat hyvistä asioista ja hauskoista päivistä eikä niissä ole paljon kuuntelemista, kun taas kaikesta siitä mikä on hankalaa, pelottavaa tai suorastaan surullista tulee hyvä tarina, tai jos ei muuta niin ainakin pitkä."Äänikirja on kestoltaan noin yksitoista tuntia, CD-levyjä äänikirjassa on 9. Lukijana toimii Lauri Komulainen, jonka rauhallinen ääni on mukavaa kuunneltavaa. Luenta oli hyvin verkkaista, kirjahan ei ole kovin paksu.
Hobitti on sopivan mittainen tarina ja itsenäinen alkuosa tuohon jo mainittuun trilogiaan. Minut se sai nauramaan, itkemään (taas!) ja jännittämään Bilbon ja kääpiöiden puolesta. Tolkien kuljetti lukijaakin mukana tarinassa ja se lisäsi tarinan tehoa. Kas näin:
"Mutta Bilbolle kysymys oli hankala koska hän ei ikinä ollut missään tekemissä vesistöjen kanssa mikäli saattoi sen välttää. Te tietenkin tiedätte vastauksen tai arvaatte tuota pikaa, koska te istutte mukavasti kotona eikä pelko syödyksi tulemisesta häiritse ajatuksenjuoksua. Bilbo kakisti kurkkuaan parikin kertaa mutta ei saanut vastatuksi mitään."Hobitin kuuntelu sytytti Tolkien-kuumeen. Aloitan piakkoin Taru sormusten herrasta -äänikirjan kuuntelun.
Hobittia voi suositella kuunneltavaksi niin lapsille kuin aikuisille. Minut se hurmasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti