Kotasavun Marja

Kymmenen onnen Annan jälkeen siirryin ahmaisemaan Kotasavun Marjan, joka on Annan itsenäinen jatko-osa. Teoksen tapahtumien aika säilyy samana, mutta paikka siirtyy pohjoisemmaksi.  Kotasavun Marjan tarina kulkee osin limittäin Annan tarinan kanssa ja osin jatkaa sitä. Lukemisen tunnelmat olivat hyvin yhtäläiset edeltävän kirjan kanssa. Havaste vie tarinaa eteenpäin sujuvasti ja helposti. Marja on henkilönä Annaa itsenäisempi ja itsepäisempi. Jo Annassa mielessäni pyöri Aino Kallaksen Sudenmorsian, mutta nyt yhteys on vielä selvempi. Pidin tarinan mystisyydestä ja outoudesta.

Marjan elämän on kaukana lapsuuden mailta. Marjan kokema vieraus ja uuteen sopeutumisen vaatimus olivat minulle mystisten tapahtumisen ohella kirjan parasta antia. Ote kirjasta:

"Kun Marja lausui loitsut, hän tunsi suurta riemua. Loitsut olivat kuin omia ajatuksia, niin puhtailta ja helpoilta ne tuntuivat. Loitsuja lepatti hänen mielessään kuin saunaan pakkasesta kurottuvia usvakiehkuroita. Ne koskettivat hennosti hänen mieltään ja haihtuivat sitten häiritsemästä, odottamaan kutsumistaan. Tuntui, että loitsuja oli määrättömästi."

Luen vielä sarjan kolmannen osan, vaikka sivupolkuina luen juuri parhaillaan yhtä sun toista. Kesken on niin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 3. Kuolema kuin J.R. Wardin Rakastaja - vihdoinkin. Levoton mieli ei tyydy yhteen luettavaan kerrallaan, vaan vaatii monia yhtäaikaisia polkuja kuljettavakseen.

Teos: Kotasavun Marja
Kirjailija: Paula Havaste
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2004