Valkoiset varpaat - Kauhutarinoita

Saadessani luettavakseni kauhutarinakokoelman olin itselleni suhteellisen vieraalla maaperällä. Kauhuhyllystä olen lähinnä käynyt hakemassa Wardin Mustan tikarin veljeskunnan puuhasteluista kertovia tiiliskiviä ja Ricen vampyyriklassikoita. Mutta nyt siis minulle ojennettiin kotimaista kauhua. Henkilökohtainen ristiriitani kauhua lukiessani on halu tulla säikäytetyksi ja toive säästyä pelolta ja ahdistukselta. Usein jälkimmäinen voittaa, jolloin kauhukirjat jäävät minulta lukematta.

Kansi on mielestäni todella kaunis, kuvat Ibi Rebovan.

Valkoiset varpaat koostuu seitsemän kirjoittajan tarinasta. Luin kirjan tarina kerrallaan ja järjestyksessä. Muutaman novellin kohdalla jouduin loikkimaan. Syynä on oma vanha tuttu novelliahdistukseni. Aivan kuin olisin peräkkäisillä treffeillä ja tämän vastapäätä olevan henkilön takaa jo kättään heiluttaisi innokas seuraava treffiseuralainen. Ei pysty keskittymään tähän nyt hollilla olevaan.

Nautin Virpi Häneen-Anttilan Suljettu osasto -novellin tapahtumapaikasta. Kirjasto on oikein sopiva paikka vaikka mille, myös kyseisen novellin mystisille tapahtumille. Essi Kummun Vapaapäivä ilahdutti minua. Oi, tällainenkin kertomus löytyy kauhutarinoiden keskeltä.

Dystopianovelli Kehdosta hautaan on Sami Hilvon kirjoittama. Nao elää tulevaisuuden maailmassa, jossa elämä on hyvin rajoiteittua ja valvottua. Novellin tunnelma, joka muodostuu tekstin maailman outoudesta, on koukuttava. Ote kirjasta:

"Jokainen beitokilainen odottaa hartaasti kutsua Paratiisiin. Beitokin kaupungin asukkaat kestävät jatkuvaa ahtautta, tuuppimista, tunkkaista ilmaa ja kaikkialla vallitsevaa monotoniaa vain koska Paratiisi odottaa heitä. Kutsu voi tulla milloin vain, mutta jokainen toivoo, että se tulee levon aikana yksinäisessä pimeydessä eikä tunneleiden tai kammioiden ahtaassa valossa muiden silmien edessä."

Netistä löytyy myös katkelmia tästä novellista ääneen luettuna. Tässä niistä yksi: Kehdosta hautaan -lukunäyte.

Hilvon novellin lisäksi innostuin lukijana eniten Satu Grönroosin novellista Älä yötä pelkää. Pidin novellin miljööstä ja tavasta kuvata aikaa. Päähenkilö Maria on nuori nainen, joka saapuu kahden aikuisen taloon kodinhoitajaksi. Hyvä palkka ja työn luontaisedut saavat nuoren äidin jäämään pienen poikansa kanssa taloon, vaikka tunnelma on oudohko jo aluksi. Sulkeva uskonnollisuus ja isännän yksivalta muuttavat kaikkien talossa asuvien elämän syveneväksi hulluuden kierteeksi. Minulle novelli oli ajaton ja paikaton. Aika kyllä kului novellissa, mutta toisaalta ei kulunut. Yhtä aikaa asiat muuttuivat ja junnasivat paikallaan. Talo ja sen isännän valta sulki päähenkilön sisäänsä ja minä lukijana saatoin vain seurata Marian räpiköintiä ansassa. Novellissa puhdistaminen on keskeistä, naiset puhdistavat taloa, mies naisia. Nöyryyttäminen ei tuota joka kerta nöyryyttä, se voi aikaansaada myös kapinan. Ote kirjasta:

"Mies vihastui niin että hänen sielunsa suistui sijoiltaan. Hänestä irtosi kovia, meren huuhtomia ja rannan järkäleisiin paiskautuvia sanoja."

Pidin kirjasta Valkoiset varpaat yllättävän paljon. Kirjan kansi on erityisen hieno ja jo pelkästään se toivottavasti saa lukijat tarttumaan kirjaan. Valkoiset varpaat on myös oikein sopiva kesälahja lukevalle ystävälle, vaikka ystävä ei kauhuintoilija olisikaan.

Sain kirjan arvostelukappaleena. Kiitos kustantajalle!

Teos: Valkoiset varpaat
Tekijät: Anders Fager, Satu Grönroos, Marko Hautala (toim.), Sami Hilvo, Virpi Hämeen-Anttila, Essi Kummu ja Jaakko Yli-Juonikas
Kannen kuvitus: Ibi Rebova
Kustantaja: Haamu
Julkaisuvuosi: 2015

Edit: Lisätty tunnisteisiin Haamu Kustannus 4.6.2015.