"Mieheksi kasvaminen on monimutkainen prosessi, joka voi mennä pilalle monta kertaa, monella eri tavalla. Jos minulla olisi ollut äiti, olisinko ollut nyt enemmän mies? Olisiko äitini auttanut minua kasvamaan mieheksi, ostanut rippipuvun ja suurentanut sen myöhemmin ylioppilaspuvuksi, hankkinut tyttöystävän, taannut asuntolainan, tuonut kastemekon, leiponut voileipäkakun ja solminut kravatin puolestani? Vai päinvastoin? Olisinko kiintynyt äitiini niin, etten olisi muuta kuin virkannut hänen kanssaan keinutuolissa isän jo jätettyä meidät, ja kissat vain olisivat paritelleet joka puolella."Odotin Antti Holman Järjestäjää luettavakseni, vaikka en tiennytkään juuri mitään kirjasta. Kun olin ystäväni kanssa kirjakaupassa, hän nappasi kirjan nenäni edestä. Ystäväni ei kuitenkaan pitänyt kirjasta ja jätti sen kesken. Näin kävi myös hänen puolisolleen, joka seuraavaksi yritti lukea kirjaa. Kun sain ystävältäni kirjan näillä terveisillä, aloin jännittää omaa reaktiotani.
Järjestäjä on tarina Tarmosta, joka on mielestään epämies. Hän sulautuu naisten joukkoon ja joutuu taputeltavaksi ja kannustettavaksi, mutta jää näkemättä. Tarmo on pohjimmiltaan aika hulju ja hän viettääkin paljon aikaa miettien itseään suhteessa muihin. Tarmo ei halua ketään eikä kaipaa muuta kuin rauhaa syödä perunaleivos omissa oloissaan, mutta silti hän huomaa eräänä päivänä himonsa heräävän.
Järjestäjä on hauska, julma ja surullinen kirja. Tarmon on vaikea olla nahoissaan ja tämä ahdistus välittyy lukijalle. Tarmo jotenkin liukenee katseen alta, hän jää minultakin lukijana näkemättä. Kaikkea muuta tarinassa kyllä nähdään, oikein tökitään tikulla. Kirjassa piruillaan ainakin (keski-ikäisille) naisille oikein urakalla, toki muutkin saavat osansa. Ote kirjasta:
"Aina naiset haluavat jutella, heidän jutteluaan oli maailma pullollaan, se esti kaiken kehityksen, se teki kaikesta tahmeaa valtataistelua, jossa oli kysymys vain alistussuhteista. Selvitetään tämä asia, naiset sanovat. Ei, sinä haluat selvittää sinun asiasi minulle, sinä haluat saada minut tuntemaan itseni pahaksi ihmiseksi, sitä on asioiden selvittäminen naisten kanssa."Nautin Järjestäjästä sen hauskuuden vuoksi todella paljon. Kirja jaksoi vetää minua voimalla reilusti yli puolen välin. Järjestäjässä oli myös muunlaisia sävyjä ja koin, että tarinan loppupuolella kirjan ote minusta lukijana herposi. Luin kirjan loppuun ja huokaisin. Järjestäjä ei todellakaan ole onnellinen tarina. Silti se on ehdottomasti lukemisen arvoinen!
Teos: Järjestäjä
Tekijä: Antti Holma
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014
7 kommenttia:
Olen kuullut ja lukenut Järjestäjästä hyvin erilaisia mielipiteitä. Sinunkin kirjoituksessasi on niitä. Uudet suomalaiset kirjat ovat olleet minulle valitettavan usein pettymyksiä, joten enpä taida... Kehuistasi huolimatta.
Järjestäjä on kyllä mainio! Minäkin pidin ehkä alkupuolesta enemmän, sillä onhan se hauskempi ja valoisampi puoli. Mutta tykkäsin myös siitä ristiriitaisesta fiiliksestä, minkä kirjan loppupuoli jätti. Taisinpa arvostaa tämän viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi.
Kiitos kommentistasi, Margit. (Kuvasi on ihana, se saa minut aina hymyilemään!) Itse pidän noin yleisesti kotimaisista kirjoista, vaikka toki kaikenlaista siihen laajaan ryhmään mahtuu. Itse asiassa odotan Holman runokirjaa hyvin innokkaana!
Amma, kiitos kommentistasi. Oi, pitääpä käydä lukemassa Järjestäjä-bloggauksesi.
Kiitos tuosta, mitä sanot kuvastani. Olen piirtänyt sen itse ja sitä väitetään jopa näköiseksi.
Kiinnostuin Holmasta (kuten varmasti aika moni muukin) Putouksen ja Kissi Vähä-Hiilarin myötä. Minua kutkuttaisikin lukea tämä kirja ja katsoa, kuinka Holma pärjää myös kirjallisella saralla. Ainakin sinun postauksesi perusteella Järjestäjä vaikuttaisi hyvin mielenkiintoiselta.
Olen aloittanut kirjaa, mutta minulta se jäi kesken. Aion silti vielä yrittää toisen kerran, ei tämä huonolta vaikuttanut. Toisinaan vain lukeminen ei lähde rullaamaan vaikka vika ei olisi kirjassa. Holma henkilönä on kiinnostava ja pidin Grantassa julkaistusta novellista.
Lähetä kommentti