On viisasta Moranilta, että hän aloittaa kirjan tekemällä pesäeron itsensä ja kirjan päähenkilön, Johanna Morriganin, välille. Sen verran reipas on Johannan tarina. Johanna Morrigan on tarinan alussa 14-vuotias angstipallo. Perheeseen kuuluu Johannan lisäksi hänen isoveljensä, pikkuveljensä, aivan pienet yllätyskaksoset, isä ja äiti. Äiti on totaalisen lamassa, kiitos yllätyskaksosten. Ote kirjasta:
Kaksosten syntymän jälkeen äidin suu on ollut kapea viiru, hän ei harjaa hiuksiaan ja hän sanoo korkeintaan jotain erittäin sarkastista tai sitten "minua väsyttää aivan kamalasti". Sen vuoksi odottamattomilla kaksosilla ei ole vielä nimiäkään. Siksi Lupin itkeskelee koko ajan, ja siksi minä kuorin alati perunoita ja masturboin jatkuvasti, vaikka minun pitäisi lukea 1800-luvun romaanikirjallisuutta.Jo heti ensimmäisillä sivuilla ihmettelen itseäni lukijana jälleen. Päädynkö rakastamaan fiktiivistä henkilöä taas? Vastaus on kyllä. Rakastuin luonnonvoimaan, joka ei suostu masentumaan ja lamaantumaan. Johanna kaivaa jostain sisältään sellaisen raivoisan elämänhalun, joka nostaa hänet aina vaan uudestaan elämään. Vaikka hullu tahto on kivuliasta katsottavaa (= luettavaa), se onnistuu pitämään Johannan elävien kirjoissa. Ihana Johanna. Ihana Caitlin Moran.
Moran polkaisee Johannan tarinan hurjaan vauhtiin heti alusta. Johannasta tulee minä, sata vuotta sitten 14-vuotias epävarma ja silti jotain haluava. Johannasta tulee kamala teini, joka tekee vanhempansa ja kaikki sekopäiksi. Johannasta tulee kuka vaan ja ihan jokainen nuori tyttö, josta tulee nainen kauhean tiristyksen kautta ja puoliksi vahingossa. Ote kirjasta:
Minä olen syvästi loukkaantunut. Eikö perheeni voi tehdä mitään normaalisti? Juuri nyt minun pitäisi tuntea itseni hylätyksi ja ulkopuoliseksi. Sen sijaan Soo-täti vinkkaa, että musiikkitoimittajana "voi kuulemma saada kaikki huumeet ilmaiseksi".Näin minusta tuli tyttö saattaa ärsyttää monia. Tarina on rosoa alusta loppuun. Johanna haluaa menettää neitsyytensä, ja tarinassa riittää itsensä näpräämistä, seksiä, viinaa ja huumeita. Silti tarina ei ole kauhisteltavaksi. Ote kirjasta:
"Johanna ei tarvitse huumeita - hänellä on makkarapasteijoita", äiti sanoo kärkevästi.
Olen koko ikäni ajatellut, ettei minulla ole mitään poikien mielestä kiinnostavaa sanottavaa, ja siksi minun kannattaa lähinnä olla hiljaa. Nyt minä kuitenkin tajuan, että maailmassa on koko ajan ollut näkymätön puolisko - tytöt - jolle saatan puhua.Moranin romaani kertoo Johannan tarinasta noin kolme vuotta. Hymyä ja nauruakin riitti murhetta ja itkua enemmän. Minulle Näin minusta tuli tyttö on järisyttävä lukukokemus ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Tästä tuli vuoden paras lukukokemus.
Näissä blogeissa on myös luettu Morania:
Oksan hyllyltä
Rakkaudesta kirjoihin
Lumiomena
Kirjapolkuni
Kirsin Book Club
Cats, books & me
Lukutoukan kirjablogi
(Olen lukenut todella vähän Schildts & Söderströmsin kirjoja. Nyt on putkeen menossa jo toinen. Mistä nyt tuulee?)
Teos: Näin minusta tuli tyttö (How to build a girl)
Tekijä : Caitlin Moran
Kääntäjä: Sari Luhtanen
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuperäinen 2014)
2 kommenttia:
Kasvutarinat ovat lähes aina mielenkiintoista luettavaa, ja tämä varsinkin kiinnostaa ihan rosoisuutensakin puolesta. Eikä sinun kommenttisi vuoden parhaasta lukukokemuksesta ainakaan vähennä tämän kiinnostavuutta! :)
Tämä oli yllättävän hyvä :)!
Lähetä kommentti