Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä

"Prinsessa Sadeia oli lukittu kuin hopeasimpukka, mutta samalla hätkähdyttävästi läsnä. Sadeia oli sellainen, jota halusi opiskella ja tutkia ja ihmetellä, ja oli kiehtovaa ja karmivaa, että ei voinut tietää pääsisikö hänestä milloinkaan perille."

En ole moneen päivään kirjoittanut tänne blogiin mitään. Siihen on hyvä syy, mieleni on täyttänyt taideteos. Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä on minulle juuri nyt syksyn merkittävin kirja.

Laura Lyytisen suunnittelema kansi on tummasävyinen ja kaunis. Kuva kustantajan sivuilta.

Vaikka olen aikanaan hankkinut Enorannan Nokkosvallankumouksen hyllyyni, se on vielä toistaiseksi lukematta. Perheestä löytyy kuitenkin kirjan lukenut, joka kehui minulle kirjailijan taitoja. Joten tiesin haluta Enorannan uusinta luettavakseni ja raivata lukutilaa itselleni. Se olikin viisas teko, Surunhauras, lasinterävä vei minulta monta päivää lukuaikaa. Kaiken sen annoin ilolla, koska sain tarinalta niin paljon.

Surunhauras, lasinterävä alkaa vuodesta 3114. Ahmiman ja Virtaavan saarten asukkaat muodostavat erimielisen kokonaisuuden, joka on ollut vuosisadat omissa oloissaan erossa muusta maailmasta. Saarten asukkaat ovat Surukauriin kansaa. Surukauris on mystinen olento, joka näyttäytyy jokaiselle kuusivuotiaalle saarelaiselle. Osa lapsista näkee surukauriin vilaukselta, osa vilausta pidempään. Seuraavan kerran saarelaiset näkevät surukauriin vasta kuolemansa hetkellä. Ahmiman saarella perheineen asuva Leana on luonteeltaan valoisa ja osaa lohduttaa perheenjäseniään. Leanan perheen elämä joutuu myllerrykseen heti tarinan alussa. Suru on heti lukijan iholla.

Surunhauras, lasinterävä -romaanin toinen pääpaikka on Sidrineian niemimaa ja siellä Sarastuksen palatsi. Nuori ja röyhkeä itsevaltias, prinsessa Sadeia, on kerännyt ympärilleen itselleen uskollisia naisia, jotka ovat miehiin verrattuna luotettavia ja vakaita. Naisten lähin piiri Sadeian ympärillä muodostuu lasittarista, jotka tekevät hienoja lasikoruja ja -veistoksia prinsessalle. Ote kirjasta:

"Mereia pyöritti sulaa lasimassaa rautatangon päässä, sai sen tanssimaan niin kuin itse mieli, niin kuin luuseppä kotona Surukauriin saarella komensi luuta ja savenvalajat savea, paitsi että aine, joka Mereiaa totteli, oli poltavan kuumaa ja vaarallista. Ja Mereia oli niin nuori ja niin hento!"

Surunhauras, lasinterävä tapahtuu pääasiassa kuuden kuukauden aikana. Välillä siirrytään menneisiin tapahtumiin, jolloin kirjan henkilöiden tarina avautuu vielä syvemmin. Jokainen luku on nimetty kertojan ja ajankohdan mukaan, joten kärryillä pysyminen on siltä osin helppoa. Paikkoja ja nimiä on paljon, mutta kyllä niistä selviää. Enoranta kerii auki kiehtovaa tarinaa aivan vieraasta ja mystisestä maailmasta. Enorannan käyttämä kieli on niin kaunista, että se vaikutti lukunopeuteeni. Halusin uida hitaasti teoksen kielen kauneudessa. Ote kirjasta:

"Ikään kuin todellisuudessa olisi ollut laskos, joka painoi kiinni Valessinin molemmat puolet, kokosi hänestä ihmisolennon: yhtä aikaa kuin hän oli sopimaton ja epäkelpo, hän kuitenkin oli myös Ilandan valittu, Ilandan oma, Ilandan kohtalo."

Kirja piti minut otteessaan heti alusta alkaen. Sivulla 16 olin jo aivan sydän syrjällään. Luin Enorannan kirjan jo valmiiksi surullisena ja minusta tuntui, että suruisaa kirjaa lukiessani olin aivan tunteideni vallassa. Kaikki kirjan henkilöt ovat menettäneet jotain. Kaipaus, suru ja rakkaus ovat läsnä koko lukukokemuksen ajan. Leanan poika Uli tiivistää jotain tarinan tunteista. Surullinen poika kokee olevansa vastuussa toisten murheesta. Uli on herkkä ja päättäväinen lapsi ja uskaltaa enemmän kuin aluksi uskoisi.

Surunhauras, lasinterävä on ihana tarina, joka vie mukanaan. Miltei 500 sivun mittaan vaaditaan harjaantunutta lukijaa, mutta niitä löytyy yläkoululaisistakin.  Enorannan kirja on niin nautittava, että en halua rajata sitä vain nuorille. Aikuiset, lukekaa Surunhauras, lasinterävä. Kirja palkitsee ja täyttää sydämen.

"Aika oli pyöreä, ja kaikki tulisi käymään samoin kuin oli käynyt ennenkin."

Enorannan uutuus on luettu ainakin seuraavissa blogeissa:
Eniten minua kiinnostaa tie
Dysphoria
Mustetta paperilla

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Surunhauras, lasinterävä
Tekijä: Siiri Enoranta
Kansi: Laura Lyytinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015