 |
| Kuva sivulta tieteiskirjoittajat.net |
Supernovan esipuhe kertoo novelliantologian olevan uusien kirjoittajien esiinmarssi. Samalla lailla ensikertalaisia ovat valtaosa antologian toimittaneista henkilöistä. Siinäpä hyvä lähtökohta antologialle.
Antologian ensimmäinen novelli, Järvisen Tuuleton taivas, seisovat vedet, jätti minut vähän kylmäksi. En ehkä oikein osannut hypätä tarinan mukaan. Humoristinen Näsin Koiratalo hymyilytti, vaikka en koiraihminen olekaan. Novellissa kuvattu rakkaus sekä ihmisiin että elämiin oli riittävän vinksahtanutta makuuni.
Santeri Lanérin Limiaika pitää sisällään mielenkiintoisen ajatusrakennelman. Andren ja Mirajin elämä on suuren ristiriidan kyllästämä, ja oma arki alkaa näyttää tätä Lanérin fiktiivistä maailmaa miettiessä kohtalaisen vaivattomalta. Ihmisten rytmisyys näyttäytyy jännittävänä, kun huippuhetkellä "Andre tunsi värähtelynsä kiihtyneen niin, myös toiset ajatukset heräisivät kohta. - - Toiset ajatukset olivat heränneet. Mieli toimi kuin elohopea."
Nautin eniten Anna Salosen novellista Kahdeksanjalkaisia. Siinä Jaakko jää yksin kotiin vaimon lähtiessä työmatkalle. Jaakko joutuu henkilökohtaiseen helvettiin pyristelemään pelkojensa kanssa. Ote novellista:
Jaakko seisoi makuuhuoneen ovella epäröiden. Hän oli vetänyt jalkaansa kumisaappaat, ja käsissä oli unikkokuvioiset patakintaat. Niillä oli vaikea pidellä tavaroita, mutta hän ei missään tapauksessa halunnut joutua koskemaan siihen kammotukseen paljain käsin.Novellikokoelma Supernovaa ei ole koottu minkään teeman ympärille. Se on oikein hyvä asia, koska pidin novellien keskinäisestä erilaisuudesta. Supernova oli minulle viihdyttävää spefiä. Tutustuin moneen uuteen kirjoittajaan, kiitos siitä!
Kiitos arvostelukappaleesta.
Teos: Supernova. Uusien kirjoittajien antologia
Toimittaneet: Mia Myllymäki, Katri Alatalo, Leila Paananen ja Shimo Suntila
Kannen kuva: Arren Zherbin ja Venja Suntila
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti