Helsingin Kirjamessut 2017

Neljä messupäivää on takana. Ennen messuja vinkkasin viisi tapahtumaa, jotka minua kiinnostivat etukäteen. Yllätyksekseni onnistuin seuraamaan niistä neljä. Joskus onnistumisprosentti on ollut paljon heikompi. Näiden neljä keskustelun lisäksi kuuntelin kaikkia mahdollisia kiinnostavia esityksiä olosuhteiden rajoissa.

Helsingin Kirjamessut on suuri tapahtuma. Väkimäärän lakipiste oli mielestäni lauantaina iltapäivällä. KirjaKallion lava oli suosikkini, koska nuortenkirjallisuus kiinnostaa minua. Vastapainona sille lastenkirjaosasto oli pettymys, olisin kaivannut sinne enemmän menoa ja meininkiä. Lastenkirjojen osalta mieluisin yllätys oli Paleface lukemassa satua ääneen uusimmasta Tatu ja Patu -teoksesta.

Kuuntelin monia hulvattomia haastateltavia, ensimmäisenä mieleen tulevat Päivi Alasalmi ja Miki Liukkonen. Toisaalta taitava esiintyjä yhdistettynä hienoon teokseen ja upeaan haastattelijaan on uskomattoman hieno kokemus. Tämän kokemuksen minulle tarjoilivat haastattelija Anna Kortelainen ja kirjailija Anneli Kanto. Mikä pari lavalla!

Kirjallisuuden, kirjojen ja lukemisen lumo on mysteeri. Saatoin jäädä kuuntelemaan minulle tuntematonta kirjailjaa välinpitämättömänä, mutta häntä kuunnellessasi innostuin teoksesta voimallisesti ja talletin kirjailijan mieleeni - hänen teoksiinsa minä palaan. A.W. Yrjänä kertoi teoksestaan niin kiinnostavasti ja huumorilla, että minusta tuli miehen fani suoraan.

Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjamessujen lavalle, ja sepä vasta olikin jännittävää. Lisää Finlandia-jännitystä on tiedossa marraskuussa.

Yhtä tärkeitä kuin kirjallinen messuohjelma olivat minulle tänä vuonna messupäivien lomaan säästetyt keskustelut ystävien kanssa. Itku ja nauru vuorottelivat ja todellinen elämä kohtasi fiktion. Ystävät tekevät elämäni onnekkaaksi!

Messukeskuksen työntekijät infotiskillä ja mediatilassa olivat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Kiitos avusta.