Nadja Sumanen: Terveisin Seepra

Ensimmäinen kuva oli aina musta.

Nadja Sumasen Rambo on ollut minulle niin vaikuttava kokemus, että tartuin Sumasen uutuuteen hivenen vapisevin käsin. Heti lukemisen aluksi ahdistun päähenkilöstä ja hänen pahasta olostaan. Yläkouluikäinen Iris ei ole kotonaan missään. Koulu, baletti ja koti, kaikki ovat pakkoa ja tyhjyyttä täynnä. Iriksen isä on omilla teillään ja äiti on varsinainen kammotus ruokavalioineen ja pakkokuntoiluineen. Veli on päihdeongelman takia hoidossa ja mummo on aika kalsea tapaus. Iris on yrittänyt ratkaista omaa pahaa oloaan viiltelyllä ja itsensä nälkiinnyttämisellä. Kaipaan Rambon elävyyttä ja lämpöä.

Aika pian alun nuivan tunnelman jälkeen ajatukseni alkavat muuttua. Sumanen osaa kertoa nuoren elämästä ja hänen tunteistaan niin, että alun Irikseen kokemani epäluulo ja etäisyys muuttuvat myötätunnoksi. Välillä nauraa pyrskähdän, koska Iriksen ex-kakkubloggariäiti Irja on ihan kamala. Samalla voisin itkeä, sillä Irja on niin hirveä. Voi Iristä! Häntä ei auta perheen varallisuus, koska hyytävä kylmyys ihmisten välillä ja sisällä leviää kaikkialle. Ote kirjasta:

- Millainen se mun raskaus sitten niin kuin oli? kysyin hitaasti.
Irjan sormi pysähtyi puhelimen ruudulle. Hetki venyi. Liekki väpätti.
- Sä menit yliaikaiseksi, ja mä oli niin turvoksissa ettei sormuksiakaan saanut sormista. Ja reiteen tuli suonikohju, Irja tokaisi. - Niinhän sitä sanotaan, että poika antaa kauneuden ja tyttö vie sen. - - 
- Mutta sä olet sanonut, että mä olin kiltti vauva, yritin.
- Olit joo, mutta kyllä musta tuntui, että multa oli mennä sisuskalutkin sen kuukauden aikana jonka mä sua imetin.

Kuva kustantajan sivuilta.

Sumanen piirtää nuoren ahdistuksen esiin kuvaten huolellisesti erityisesti itseensä kääntyneet perheenjäsenet ja yhdessä olemisen vaikeuden perheessä. Aluksi apu Irikselle tulee yllättävältä suunnalta, mutta kun asiat alkavat muuttua parempaan suuntaan hyvät asiat seuraavat toisiaan. Terveisin Seepra -romaanissa luotetaan ihmiseen ja hänen kykynsä muuttua. Sumanen antaa äänen tytölle, joka on tarinan aluksi hyvin hiljainen ja huomaamaton. Iris kuitenkin kasvaa ja vahvistuu tarinan aikana.

Tässä olen minä, kuiskasin ja nojasin niskaani pellavaiseen kylpytyynyyn. Ei kukaan muu.

Terveisin Seepra on täsmälukemista yläkouluikäisille ja heidän vanhemmilleen. Teokseen voisivat tarttua myös työkseen nuoria auttavat aikuiset. Lopultaan Terveisin Seepra on yhtä lämmin ja lohduttava kuin Rambo. Kiitos kirjailijalle! Toivottavasti lukijat löytävät teoksesi!

Blogitekstini Rambosta (Kirjamessuilla 2015, Lukuhaaste 4.11.2015, Lukuhaaste 5.11.2015 ja Rambo Siilinjärvellä kesällä 2016).

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta.

Teos: Terveisin Seepra
Tekijä: Nadja Sumanen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava