"Jes eli VRP-tunti, tänään siis tehdään meidän masua, peppua ja reisiä", sanoi ripsitetty ja solkutettu jumppaohjaaja ja minä halusin riipiä ihon irti käsivarsistani jo ennen kuin olin tehnyt yhtään liikettä.
Olga Kokon Munametsä on hengästyttävä kertomus mainosalalla ja omassa elämässään räpiköivästä Linneasta. Teos on tukevasti kiinni tässä ajassa. Ironinen Munametsä on julman hauska, vaikka minulla oli välillä vaikeuksia nauttia tarinasta.
 |
| Upea kansikuva on Emmi Kyytsösen tekemä. |
Sain teoksen Helsingin Kirjamessujen S&S:n bloggaritapaamisessa, jossa kuulin kirjailijan ajatuksia teoksesta. Olin jo aiemmin lisännyt kirjan luettavien listalle. Tiesin odottaa seksitykitystä, mutta toteutus taisi olla vielä topakampi. Linnea etsii ja löytää seksikumppaneita ja sitä kirjassa riittää. Teksti on värikästä ja suoraa, nautin sanoilla leikittelystä. Linnea on suoraviivainen tyyppi ja päätyy toistamaan samaa toimintatapaa läpi tarinan. Tähän väsähdin henkilökohtaisesti.
Teos hyödyntää eri tekstilajeja, Linnean Toosaproosaa-blogimerkinnät ovat melkoista ilotulitusta. Blogi panemisesta nousee Linnean uudella työpaikalla puheisiin ja herättää pahennusta. Innostuin
teoksessa eniten työelämäkuvauksesta. Ote teoksesta:
Neukkarin lasiseinän läpi näkyi, kuinka pomo tuli ulos käytävän varrella olevasta vessasta. Hän käveli kuin appelsiinit kainaloissa ja hunajamelonin kokoiset kellit jalkojen välissä. - - Hän hymyili ja kohotti peukkunsa liioitetulla liikkeellä ilmaan. Olikohan tuo sama sormi, jota hän käytti kassiensa oikomiseen?
Elämme julmaa aikaa. Mainostoimisto on teoksen perusteella
kamala työympäristö, jossa menevät (vähemmän) iloisesti puurot ja vellit sekaisin. Neuvotteluhuoneen pöydän ääreltä on hämmästyttävän lyhyt matka baariin ja siitä petipuuhiin. Linnea valitsee koko ajan parasta seksikumppania ja on itse koko ajan valittavana työelämässä. Molemmissa valintaprosesseissa kytee alituinen epävarmuus ja tyytymättömyys. Jostain tulee taatusti joku parempi. Harmaa karva alapäässä yhdistää yksityiselämän ja työn epävarmuuden tämän ajan ihmiselle: minä tulen hylätyksi, ennemmin tai myöhemmin.
Ryhdyin lukemaan paperikirjaa, mutta lopultaan kuuntelin teoksen äänikirjana. Kuuntelun jälkeen palasin selaamaan paperikirjaa. Yritin etsiä muutamaa kohtaa, jotka jäivät mieleeni, mutta en millään löytänyt niitä selaamalla kirjaa. Tällä kertaa merkittäväksi muodostui äänikirjakokemus, joka muistutti kaverin juttelua elämän tärkeistä asioista. Linnea on ärsyttävä, mutta viihdyttävä fiktiivinen hahmo.
Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle.
Teos: Munametsä
Tekijä: Olga Kokko
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: S&S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti