Sydneyn tummanruskea tukka oli suittu taakse, kauluspaita oli kalleinta merkkiä, kuonan sähköisen hajun ja kuivan katupölyn seassa oli aavistus partaveden tuoksua. Sydney hymyili."Mä tiesin, ettet sä ole mikään helppo pala pureskeltavaksi", hän sanoi, ja Penelope ajatteli pureskele mut, ja pakotti itsensä sanomaan:"Sulla ei ole mitään mahdollisuuksia." Sydney nauroi.
Siiri Enorannan Kesämyrsky on minulle häkellyttävä lukukokemus. Teoksen kansikuva ja koko kansi on järisyttävän upea. Sisältökin on kaunista, mutta samalla erikoista ja vaikeasti määriteltävää.
Kesämyrsky kertoo nuorista ja heidän kesästään. Teoksen päähenkilö on 13-vuotias Andrew. Hän ihailee Josephia, joka on Nokisiipien johtaja. Josephin sisar Penelope elää kriisin keskellä ja tarvitsee apua. Josephin ja Penelopen vanhemmat hakevat avuksi Andrew'n isän, joka on arvostettu psykiatri. Isä muuttaa Royn perheeseen auttamaan perheen tytärtä ja Andrew muuttaa mukana.
Andrew ei ymmärtänyt, miten kenelläkään saattoi koskaan olla tylsää tässä maailmassa, missä kaikki oli yllätystä - kaikki! Hän katsoi ylöspäin, aurinko tuikki sokaisevina kultakimppuina vaahteranlehtien välistä, ja rastaat sirpittivät toisilleen salakielellään puun oksilla.Kesämyrsky on fantasiakirja. Teoksen maailma on teknisesti edistynyt kaupunkiympäristö. Taivaalla lentää liitokoneita, ilmalaivoja, riksalennokkeja ja lentureita. Lentämiseen tarvitaan ihmeellistä indigoa, josta valmistetaan polttoainekapseleita. Lentämisestä syntyy kuonaa, joka on käytettyä indigoa. Siniharmaa kuona kuorruttaa kaupungin pinnat.
Kesämyrskyn kieli pakahduttaa minut onnesta. Kirjoitan muistiin lukemiseni aluksi, että Enorannan sanat ovat värjättyä tomusokeria. Kaksi otetta kirjasta:
Kaikille tuli lahjoittaa Joseph Rayn näkemisen ilo. - - , mutta Andrew'sta tuntui ettei hän niinkään kuullut musiikkia, jota Josh soitti, vaan musiikin joka Josh oli. Pyökissä Josh oli koskettanut häntä pasuunoilla ja rummuilla, mutta Joshissa asui myös metsänkeijujen triangeli. Andrew tunsi sen alhaalla vatsanpohjassaan, silmäluomiensa takana.💚
Penelope nyökkäsi taas, ja oli kuin Sydney olisi kytkenyt silmiensä yövalot päälle, päästänyt itsensä vapaaksi, jotakin - hänen katseensa lävisti - -Lumoudun teoksen tunnelmasta ja siinä käytetyistä sanoista ja ilmauksista, mutta samalla mietin teoksen henkilöitä, heidän ikäänsä, tapahtumia, syitä ja seurauksia ja jään hämmennyksen tilaan. Teoksen maailma muistuttaa minua Jessica Schiefauerin romaanin Pojat maagisesta maailmasta. Toisaalta luen tekstissä myös Enorannan omaa tyyliä, johon sain perehtyä teoksessa Surunhauras, lasinterävä. Silti minun on vaikea lukijana ajatella teoksen henkilöitä kerrotun ikäisenä. Minulle he tekstissä näyttäytyvät huomattavasti vanhempina. Ehkä se on fantasiaa, en tiedä.
Värjätty tomusokeri alkaa tuntua aina vain paremmalta määrittelyltä. Kustantaja suosittelee teosta 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Teos ei todellakaan ole tuota nuoremmille. Minulle Kesämyrsky kertoo halun heräämisestä ja sisäisten yllykkeiden ohjaamisen vaikeudesta. Himo, kateus ja pelko huljuavat teoksen nuorten välillä. Joukkoon pääseminen on vaikeaa ja oma paikka ryhmässä lunastetaan jokaisessa tapaamisessa. Nuorten elämässä on paljon julmuutta. Takakannessa mainittu murha ei tuntunut erityisen merkittävältä, koska jäin seuraamaan täysin nuorten kuohuntaa ja kimallusta. En ole koskaan lukenut tällaista kirjaa!
Opeta mut painimaan, Andrew ajatteli, opeta mut lukemaan runoja.Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Teos: Kesämyrsky
Tekijä: Siiri Enoranta
Kansi: Riikka Turkulainen
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti