Ilta oli lämmin ja tunsin kuninkaan puutarhan tuoksut kuten niin monta kertaa ennenkin, mutta tiesin, ettei mikään muu ollut kuten ennen, en ainakaan minä itse. Tunsin, että jokin sellainen minussa, joka oli oli ollut herkkää, oli kuollut ainiaaksi silloin, kun seitsemäntoista miestä kuoli sankareiden jumalan tähden.
Kannen kuva ei houkuttele minua lainkaan kirjan pariin. Myös kirjan nimi on laimea. |
Nupposen fantasiaromaanin minäkertoja on parantajanainen Eelis, joka lapsuudestaan asti ollut parannuksen saleissa äitinsä mukana. Hän saa vastuullisen tehtävänsä jo hyvin nuorena, ja parantajien yhteisö on hänen kotinsa. Romaanin maailma, päähenkilö Eelis, kerronta ja ehkä jopa henkilöiden puhetapa tuovat mieleen Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Se ei ole huono asia, koska pidän klassikosta ja Nupposen romaani eroaa tuon toisen parantajan tarinasta monella tapaa.
Koska romaanin nimi, Nainen ja kuningas, viittaa vahvasti tarinan toiseen merkittävään henkilöön, katse kääntyy väistämättä myös kuninkaaseen. Hän on ylväs ja voimakas sekä monella lailla erilainen kuin Eelis. Eeliksen katse kuninkaan suuntaan on arvostava, ihaileva ja rakastava. Mutta Eelis on omalla laillaan hyvin ainutlaatuinen ja voimakas, joten myös hän saa ihailua osakseen.
Nainen ja kuningas on kaunis ja ehjä tarina rakkaudesta ja sitoutumisesta. Romaanissa pohditaan elämän merkitystä ja yksittäisen ihmisen osuutta maailmassa ilman paatosta ja saarnaamista. Nautin erityisesti parantajien arjen kuvauksesta. Ihana lukukokemus!
Teos: Nainen ja kuningasTekijä: Anni Nupponen
Julkaisuvuosi: 2009
Kustantaja: Vaskikirjat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti