Joki tulvii

Jasmiinin kukka, kuva Pixabaysta.

Haluan lukea vanhoja kirjoja ja siksi innostin itseäni syksyllä lukemaan kirjoja omista hyllyistä. Lähiluettava on kertaalleen valikoitua kirjallisuutta, joka on syystä tuotu kotikirjahyllyyn ja sinne jätetty odottamaan sopivaa hetkeä. Kirjaa ei ole kuitenkaan luettu, joten hetki lukemiselle täytyy oikein suunnitella. Hyllyissäni riittää lähiluettavaa ja nyt on aika vähentää lukemattomien kirjojen osuutta.

Teen lähiluettaville blogiin oman välilehden, jonne luettavani kokoan. Ensimmäisenä valikoitui seitsemästä vaihtoehdosta minulle aivan tuntematon Joki tulvii. Kirjailija on amerikkalainen Lois Bromfield, joka eli 1896-1956. Kirja, jonka luin, Joki tulvii (eli Wild Is the River) on kirjoitettu 1941 ja käännetty suomeksi 1947. Wikipedian mukaan Bromfield kirjoitti yli 30 kirjaa, joista yhdestä (Early Autumn) hän sai Pulizer-palkinnon 1920-luvulla.

Joki tulvii sijoittuu 1860-luvulle New Orleansiin. Tarinan alussa upseeri Thomas "Tom" Bedloe palaa myöhäiseltä vierailulta paikallisen huonon naisen, La Lionnen, luota. Tom ihmettelee ympärillään höyryävää eksotiikkaa ja  naisia, jotka huomaavat komean Tomin ikään ja säätyyn katsomatta. Tämä arkkienkelin ulkomuodon omaava sotilas on kuitenkin kihloissa viattoman kaunottaren Agnesin kanssa, joka on tarinan alkaessa Bostonissa. Tässä vaiheessa kirjaa lukemattomista saattaa koko asetelma vaikuttaa ylimakealta ja luotaantyöntävältä, mutta ei pidä hämääntyä. Joki tulvii on erinomainen kirja luettavaksi, jos pitää Margaret Michellin Tuulen viemää - ja M.M. Kayen Pasaatituulet -tyyppisestä ihmisten välisiin intohimoihin keskittyvästä luettavasta. Minä pidän.

Bromfield kuvaa hyvin tarinansa henkilöitä, jotka oli jaettavissa hyviin ja pahoihin. Tapahtumat, joiden kautta Tom ja hänen morsiamensa Agnes joutuvat uudelleen tekemisiin toistensa kanssa, kertovat paljon parista ja heidän ympärillään olevista ihmisistä. Kahtiajako etelävaltiolaisten ja jenkkien välillä on olennainen osa tätä tarinaa. Miehillä ja naisilla on oma toimintatapansa tuossa ajassa ja tässä tarinassa. Ote kirjasta:

"Vaisto ja kokemus ilmaisivat hänelle, että tämä nainen oli erilainen kuin kukaan hänen ennen tapaamansa. Tuossa ensimmäisessä katseessa oli ollut kuin taistelunhaaste; ikään kuin hänen edessään olisi seisonut mies."

Joki tulvii on niin eksoottinen ja suohöyryinen tarina, että itselläni oli pieniä vaikeuksia asettua kirjan maailmaan. Tarinassa hiki virtaa, jasmiinit ja visteriat kukkivat ja noidat tekevät taikojaan saadakseen haluamansa ihmisen himokkaaksi. Ote kirjasta:

"Täällä oli liiaksi romantiikkaa. Sitä oli paksulti joka paikassa kuin muurarin laastia. Kaikki oli pelkkää romantiikkaa, rakkautta, kaksintaisteluja ja murhia, jotka kukoistivat tässä ilmastossa, missä hedelmällisen mullan, tautien ja jasmiinien lemut sekoittuivat yhtä voimakkaina kukin. Ja taaskin hänestä tuntui siltä kuin uimarista, jonka nousuvesi vie mennessään liian syvälle."

Joki tulvii onnistuu kirjana. Bromfield pitää tarinan kasassa uskottavasti, hän liittää ja erottaa ihmisiä valmistellen ja perustellen. Osa kuolee, osa jää henkiin. Etelävaltioiden elämäntapa korisee kuolemaa tässä tarinassa, mutta on tuhoutuessaankin komea ja röyhkeä luonteensa mukaisesti. Suosittelen luettavaksi, jos saatte käsiinne.