Oliivipuita Jerusalemista. Kuva Pixabaysta. |
"Hän ymmärsi, että nämä miehet eivät katsoneet häntä eivätkä puhuneet suoraan hänelle, koska he olivat erittäin hurskaita. Mutta se sai hänet silti tuntemaan olevansa jotain mitä ei kannattanut edes halveksua - ikään kuin hän ei olisi olemassa, tai kuin hän olisi pelkkä varjo. He täyttivät hänet nimettömällä, syyllisyydentuntoisella, epämääräisellä häpeäntunteella"Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisen osan lopussa olin jo aivan hätää kärsimässä, Batseban tilanne oli niin vaikea. Kirjan toinen osa tarjoaakin ulospääsyn mahdottomasta, mutta ei siitä sen enempää. Kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa.
Jeftan tytär on viihderomaani ja sen voi lukea sellaisena. Romaani onnistuu olemaan myös nuoren naisen kasvutarina. Jeftan tytär on kirja, joka pohtii uskontoa, ihmisen suhdetta Jumalaansa, uskontoa osana yhteisöä ja vallankäyttöä. Kirjan nimi on viite Raamatun tarinaan Jeftasta ja hänen tyttärensä kohtalosta. Jefta lupasi ollessaan vaikeassa tilanteessa uhrata Jumalalle kiitokseksi sen, joka tulee häntä vastaan ensimmäiseksi, jos hän selviää koettelemuksistaan kotiin. Kun Jefta saapui kotiin, ensimmäinen vastaantulija oli hänen tyttärensä. Jefta uhrasi ainoan lapsensa Jumalalle ja piti lupauksensa. Ragen hyödyntää tämän tarinan taitavasti kertoessaan Ha-Levin perheestä ja Batsebasta.
Jeftan tytär oli melkoisen mieleenpainuva lukukokemus kirjan tapahtumien ja henkilöiden välisten suhteiden vuoksi. Loppuun sitaatti kirjasta: " Minä etsin sen kohdan Tuomarien kirjasta. Ei se oikeastaan ollut Jeftan vika, hän oli vain typerä mies."
Teos: Jeftan tytär (Jephte´s daughter)
Tekijä: Naomi Ragen
Kääntäjä: Anna-Laura Talvio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 1989
3 kommenttia:
Kiitos leffavinkistä!
Hei Bleue, taitaa olla vielä pari päivää Yle Areenalla. Minulla odottelee tallennettuna uusintakatselua.
Wau, kiinnostava elokuva ja kiinnostava kirja. Molempiin pitänee tutustua.
Lähetä kommentti