Olen viime päivät ollut aivan suunniltani liikutuksesta. Karen Joy Fowlerin kirja Olimme ihan suunniltamme on upea kirja lapsuudesta ja perheestä. Kirjaa lukiessani olin liikutuksen lisäksi myös hieman hämmentynyt, koska lähdin lukemaan nuortenkirjaa. Kirjan keskitietämillä päätin, että kirja on nuorten aikuisten kirja. Tänä aamuna tutkailin kustantajan sivuja ja ymmärsin lukeneeni ihan aikuisten kirjan. No, koska kirja kertoo tunteista, joita voi kokea lapsuuden perheessä, kirja sopii myös niille nuorille, joita asia kiinnostaa."Jokaisen elämässä on niitä ihmisiä, jotka jäävät, niitä, jotka lähtevät ja niitä, jotka viedään väkisin pois."
Kirja piti kiikuttaa kiipeilypuuhun kuvattavaksi
Olimme ihan suunniltamme kertoo Cooken kolmelapsisesta perheestä. Kertojana on Rosemary, jonka intensiivinen kerronta on tarinan liima. Se, millaisia ratkaisuja kertoja tekee tarinaa kertoessaan, on osin kertojan omaa muisteluprosessia, osin vuorovaikutusta lukijan kanssa. Kerronnan järjestys ja tarinan salaisuudet ja viivästykset ovat kaikki merkityksellisiä. Ote kirjasta:
"Kukaan ei ollut tulossa luokseni karjapiiska mukanaan - ainakin oletin, ettei ollut - mutta minulle yritettiin silti opettaa, kuka olin. Yllättäen minusta tuntui, että minua oli ihan turha opettaa siinä asiassa. En ollut koskaan tiennyt, kuka olin. Eikä sitä välttämättä tiennyt kukaan muukaan."
Rosemary aloittaa tarinan keskeltä, vuodesta 1996. Hän on silloin jo nuori aikuinen. Rosemaryn ja koko hänen perheensä tarina alkaa punoutua auki vähän kerrassaan. Vaikka Rosemary pulppuaa puhetta pienenä, lopulta hän vaikenee miltei kokonaan. Koska kaikella tässä tarinassa on merkityksensä, oman merkityksensä saa niin henkilöiden puhe kuin hiljaisuuskin. Olimme ihan suunniltamme on sinänsä helppolukuinen ja juonivetoinen, mutta sisältää järkyttävän paljon mietittävää ja tunnettavaa. Kirja palkitsee lukijan tarkoilla havainnoilla ihmisluonteesta. Ote kirjasta:
"En siis pysty todistamaan, että olen erilainen kuin te, mutta se on paras keksimäni selitys. Päättelen olevani erilainen muiden reaktioiden perusteella. Oletan, että syy on kasvatuksessani. - - Oikeastaan yritän vain sanoa, että tunnen olevani erilainen kuin muut.
Mutta ehkä teistä tuntuu samalta."
 |
| Kansi on mieleenjäävä ja kaunis. En löytänyt kannen tekijää kirjasta, joten joudun ihastelemaan tuntemattoman tekijän kädenjälkeä. Kuva kustantajan sivuilta. |
"Niinpä kaikille meille ihmisille on oikeastaan yhteistä se, ettei meillä kaikilla mielestämme ole mitään yhteistä, ja se on lajimme tragedia."
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Teos: Olimme ihan suunniltamme (We Are All Completely Beside Ourselves)
Tekijä: Karen Joy Fowler
Suomentaja: Sari Karhulahti
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2015 (alkuteos ilmestyi 2013)
6 kommenttia:
Okei, siis luettava.
Kyllä!
Luin tämän kirjan vasta nyt. Pidin tämän kirjan teemoista ja olen onnellinen, että löysin tämän. Jane Austen -lukupiiri ei tehnyt minuun vaikutusta ja epäröin tämän kanssa.
Luin kirjan vähän aika sitten ja se oli mielestäni hyvä, mutta ei selvästikään tehnyt samanlaista vaikutusta kuin sinuun.
Olen lukenut Shriverilta muutaman teoksen ja pidän hänen tavastaan kirjoittaa, vaikka sekin on välillä makuuni tuskallisen hidasta ja pohdiskelevaa. Mutta esim. Poikani Kevin oli todella vaikuttava lukuelämys. Ilman sitä tuskin olisin edes osannut perehtyä ko. kirjailijaan. Jonnekin pois on kuitenkin vielä lukulistalla. Osaatko sanoa, mikä Fowlerin kirjassa vei ajatuksesi siihen? Mielellään paljastamatta mitään olennaista. :)
Minä niin pidin Jane Austen -lukupiiristäkin...
Loistava kysymys, Anne R. Minulle sekä tämä että Shriveriltä lukemani kirjat ovat samankaltaisia niiden salaisen, tarinan taustalta kuultelevan tarinan vuoksi. Näissä em. kirjoissa tuntuu, että kertoja kertoo vain osan tarinasta ja jättää loput lukijan keksittäväksi. Olin aivan täpinöissäni lukiessani tätä kirjaa ja hämmästykseni on ollut suuri, kun moni on lukenut sen tavallisena kirjana. Eräs kaverini, jolle kirjan lainasin, saavutti jotain omasta lukukokemuksestani, kun hän kertoi lukeneensa kirjan alkupuolen ja lopun, mutta ei ollut pystynyt lukemaan sitä keskeltä. Minä tietenkin ajattelin, että taas yksi ihminen, jonka olen jotenkin huijannut lukemaan kirjan, vaikka hän ei kirjasta pitänytkään. Mutta niin ei ollut. Hän sanoi, että sen lukeminen on ollut niin tuskallista, koska se on ollut niin koskettava, että hän ei ole vielä voinut sitä kokonaan lukea. Niin, sanoin yllä, että kirjassa oli paljon tunnettavaa. Tämä kirja tuntui minussa samaan tapaan kuin Shriverin kirjat.
Lähetä kommentti