Kirjan kansi herättikin paljon ajatuksia. Kansi ei innostanut minua tai perheemme nuoria tarttumaan kirjaan. Kuvitus oli mielestäni liian yksityiskohtainen ja konkreettinen. Kannen alaosasta tulee mieleen Star Wars ja yläosan vähäpukeinen nainen nelikätisen örriäisen kanssa on omiaan vahvistamaan tätä mielikuvaa. No, meistä minä tartuin kirjaan kannesta huolimatta. Ja kirjahan oli hyvä! Suhtauduin kanteenkin paljon myötämielisemmin kirjaa sata sivua lukeneena.
 |
| Kuva kustantajan sivuilta |
"He olivat irlantilaisten fénnid-sotureiden pelotonta sukua ja tottuneet ottamaan riskejä heti siitä saakka kuin olivat oppineet kävelemään. - - Kohtaloa kiusoiteltiin kilpailumielessä. Testattiin heikkoja jäitä, juostiin suolla, temppuiltiin leijulaudoilla, uhmattiin petoja ja kavuttiin pitkin jyrkkiä kallioita. Kukaan ei heittänyt henkeään, mutta usein tultiin pää kainalossa kotiovelle."
Aluksi kompuroin nimissä, mutta se vaihe meni nopeasti ohi. Ehkä lukijan virkeystilakin vaikutti asiaan. Tarina alkoi vetää mukanaan ensimmäisten kolmenkymmenen sivun aikana. Päähenkilö Rob, Roibeárd McCool, on tarinan alussa seitsemän vuotta vanha ja melkoinen seikkailija. Tarinan fantasiamaailma on mielenkiintoinen, osin vanhanaikainen ja osin futuristinen. Rob pukeutuu joukkonsa lailla pellavasta, nahkasta ja villasta tehtyihin vaatteisiin, mutta kulkee paikasta toiseen leijulaudan ja kypärätutkan avulla. Oravannahkat ovat haluttua kauppatavaraa, vaikka taivaalla lentää lentopursia. Robin soturijoukkiolla on käytössään käärmeterva, Dragan tár, joka tehostaa havainnointia ja nopeuttaa reaktioita. Heillä on kypärissään viestijärjestelmä, jolla he voivat viestiä toisilleen ilman ääntä tai näkyvää yhteydenottoa. Kirjassa tämä viestintä, nuotittaminen, kuvataan tähdellä ja kursiivilla. Toimiva ratkaisu.
Kokko on kirjoittanut vetävän seikkailutarinan yläkoululaisille. Todennäköisesti tarina iskee ainakin poikiin, mutta uskon sen kiinnostavan myös tyttöjä. Kirjassa riittää reilusti luettavaa, sivuja on vajaa 300. Se on hyvä, koska kerrottavaakin riittää. Kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa Rob on lapsi, mutta kahdessa seuraavassa jo nuori mies, ikää hänellä on tuolloin 14. Rob McCoolin tarinan aloittava kirja ei ole missään tapauksessa venytetty tai tylsä. Rob McCool ja Krimin jalokivi -tarinassa seikkailevat ainakin tsuudit, fénnidit ja has'hassinit. Kirjassa käytetään niin suojasädehaarniskaa kuin metallista komentotelttaa. Ote kirjasta:
"Asha oli kytkenyt ajatuksensa prismaporttien kautta skandien tietojärjestelmään. Hän ei tarvinnut ulkopuolisia johtimia tai laitteita. Prosessorit ja signaalisuodattimet oli rakennettu suoraan hänen vartaloonsa, ja hän käytti lentopurtta vahvistimena."
Toivottavasti kirja löytää tiensä yläkoululaisten käsiin. Kirja taipuisi hyvin myös peliksi tai elokuvaksi. Minua kirja viihdytti. Robin elämäntarina avautui tarinan edetessä ja paljon jäi vielä kertomattakin. Ilmeisesti kuulemme Robista vielä lisääkin?
Lisää kirjan kirjoitusprosessista Tatu Kokon blogissa Livekirjailija.
Kirjaa puidaan ainakin seuraavissa blogeissa:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Oksan hyllyltä
Kirjasähkökäyrä
Jos vaikka lukisi...
Luetaanko tämä?
Lastenkirjahylly
Kiitos arvostelukappaleesta!
Teos: Rob McCool ja Krimin jalokivi
Tekijä: Tatu Kokko
Kansi: Jussi Korhonen
Kustantaja: Icasos
Julkaisuvuosi: 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti